Tämä blogi käsittelee ensisijaisesti seurauksia siitä, että isäni ja minun henkilökohtainen sotilaallinen tekninen viestintä, joka on luotu toisen vastarintataistelija Skoun yhteydessä, varastettiin ja sitten siepattiin. Ensin merivoimien kautta 1980-luvulla, sitten jaeger-joukkojen kautta, sitten erikoisoperaatioiden komentokeskuksen kautta. Palvelin Aalborgissa sijaitsevan Gøglerbådenin ympäristöä ja sen tärkeimpiä asiakkaita ja kolme sukupolvea jälkeläisiä sieltä. Heidän tyylinsä on häiritsevä ja röyhkeä, heidän uhrinsa kiertävät lakia, eroavaisuuksia ja hierarkiaa.
Toiminta sijoittuu vuoden 1990 tienoille, ja siitä puhuu moraalinen Maxwell, joka nimittää Meldalin ja biseksuaalisen Stigartin ympärillä olevat homot pahimmiksi ja pahoinpitelevimmiksi vuosina sen jälkeen, suhteessa minuun veteraaniviestinnässä. Epäilemättä totta ja kunniamerkki myöhemmin parjatulle naiselle.
Moraalinen perusta on sittemmin kadonnut, ja vanhempi sukupolvi (noin Maxwellin ikäinen ja sitä vanhempi) ja heidän kanssakumppaninsa ovat heittäneet pois kaiken inhimillisen kanssakäymisen yleismaailmallisten arvojen painolastin, olivatpa he sitten siviilejä, poliitikkoja, sotilas- tai poliisiunivormuissa. 2000-luvulta lähtien kyse oli seuraavasta sukupolvesta ja heidän tietämättömyydestään omasta taustastaan, vaikka luultavasti on poliiseja, johtajia ja kenraaleja, jotka ovat taipuvaisia vigilantismiin vaistomaisena reaktiona siihen, että muut tietävät heidän (äidin) taustastaan. Lisään vielä, että huora oli Mette Frederiksenin äiti, mutta ei minun. Prostituoitujen lapset sosiaalikasvattajineen ja lastentautien onkologeineen sekä taitamattomine etnisine koostumuksineen tarjosivat hajanaisen sekoituksen kommunikaatiota ja hajoamista.
Tässä blogissa mainittu seksuaalinen toiminta elämässäni vuosien 1999/2000 tienoilla kertoo Maxwellin omista skrupuleista. Vuodesta 2004 lähtien puhutaan aivan toisenlaisista hyökkäyksistä siviilipiiriä vastaan. Maxwellin pohdinnat ovat peräisin eri universumista kuin ihmiskauppiaiden, kuten katolisen sammakkomiehen ja itäeurooppalaisen pizzerian omistajan Søndergadesta Aalborgissa. Perustelut ovat myös eri tavalla länsimaistuneet kuin ortodoksinen juutalaisyhteisö Melchiorin kanssa ja Maxwellin käyttö tai väärinkäyttö suhteessa turvallisuuspalvelun ympärillä oleviin ilmiantajiin Henrik Laieriin, Morten Meldaliin ja Herbert Pundikiin sekä siihen liittyvä taloudellinen väärinkäyttö muiden vanhempien serkkujeni ja heidän myös poliittisten yhteistyökumppaniensa keskuudessa.
Yökerhojen ja muiden paikkojen konkreettista symboliikkaa koskevan tietämykseni perusteella kutsuisin Maxwellin verkkoa KAKADUEksi. Jos kirjoittaisin romaanin, joka perustuisi tähän blogiin ja muihin levyihin tai tallenteisiin, antaisin sille saman nimen KAKADUE.
Onko sattumaa, että neljää muuta Tanskassa toimivaa ihmiskauppaan liittyvää verkostoa ei mainita nimeltä? Ei, koska minulla ei ole yhteistyökumppaneita, joilla olisi riittävästi tietoa, minulla ei ole juuria prostituutiossa ja siihen liittyvissä ympäristöissä, ja minua ovat nyt kolmen vuosikymmenen ajan jarruttaneet poliisijohdossa toimivat henkilöt, kuten Svendsen ja Pedersen, jotka ovat ajaneet vain omaa etuaan. On kuitenkin mielenkiintoista, että on olemassa toinenkin suuri pedofiilipainotteinen verkosto ja että se on afrikkalainen, varsinkin kun Seier Christensenin lapset ovat nyt mustia, ja Mette Frederiksenin poliittinen sielu määrittyy muun muassa tämän, ”Gøglerbådenin” ja hänen kansalaisjärjestötoimintansa lapsena ANC:ssä.
Minulle ja perheelleni KAKADUE on ollut valtava taakka kaikki nämä vuodet. Se, että minut on otettu mukaan tanskalaisten kumppaneiden rahanpesuun ja absoluuttiseen laissez faire -asenteeseen resurssejani ja mahdollisuuksien puutetta kohtaan tällaisissa olosuhteissa, erityisesti neurologinen vaikutus Tanskan puolustuksen nykyaikaisessa viestinnässä, on merkittävä paha asia, joka on nyt keskeinen häpeäpilari elämässäni ja joka on hajottanut ainakin puolet elämästäni.
Comments